Minä olen puu.
Lahovikainen,
mutta juu.
Kasvoin osaksi metsää.
Osaksi huminaa.
Osaksi.
Kuoro:
Tuhannen muuta,
pientä ja suurta,
yks väärinpäin käännetty,
lattialuuta.
Vain muutama muu,
naavaton suu
vielä tuulessa heiluu,
siemenpuu.
Laudoiksi sahattiin.
Veneen kyljeksi lakattiin.
Takkaankin nakattiin.
Kaikki hakattiin.
Saappaat suuret,
joihin työnsivät juuret.
Minunko kasvavan
metsäksi luulet?
Harkita voisin,
jos kuoreni loisin,
ehkä viuluna soisin.
Ehkä näkisin toisin.
Jos oisinkin jänis,
jolta hyppely kävis,
Ehkä pomppien paremmin
maailman näkis.
Kun puuta on ruoto,
on heiluva luonto,
kuinka omaksua
pupusen muoto?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti